08 Profeetallinen sana
2. Pietarin kirje luku 1:
16. Profeetallisen sanan alkuperä
Emmehän me seuranneet viekkaasti sepitettyjä taruja, kun teimme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan olimme hänen valtasuuruutensa silminnäkijöitä.
17. Hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun hänelle tuli tämä Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."
18. Tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.
19. Niin on nyt meille profeetallinen sana entistäkin lujempi, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin niin kuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti syttyy teidän sydämissänne.
20. Ennen kaikkea teidän tulee tietää, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä(3),
21. sillä mitään profetiaa ei ole koskaan tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.
.jpg)
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 2. Piet. 1:15-21)
15. Jakeessa 13 Pietari puhuu siitä ajasta, joka hänellä on vielä jäljellä maan päällä. Jakeessa 14 hän mainitsee kuolemansa. Tässä hän siirtyy ajatuksissaan lähtönsä jälkeiseen aikaan. Huoli lukijoista ulottuu pitkälle hänen oman elinaikansa jälkeen. Pian on edessä päivä, jolloin hän ei enää voi muistuttaa heitä. Mutta ennen sen päivän tuloa hän haluaa tehdä kaikkensa, etteivät he unohtaisi hänen kehotuksiaan. Heidän tarvitsisi vain lukea tämä kirje uudestaan muistaakseen taas hänen sanomansa. "Huolehtia" on sama verbi, joka on jakeessa 10 käännetty 'pyrkiä'. Sana "lähtö (eksodos)" on sama, jota käytettiin Jeesuksesta kirkastusvuorella (Luuk 9:31), ja tähän tapahtumaan Pietari pian viittaakin (jj. 16-18).
Jumalan sanan luotettavuus
16. Sana "sillä" ilmentää, miten tärkeää hänelle on, että tämä muistettaisiin hänen kuolemansa jälkeen. Hän ei ollut esittänyt heille jotakin epämääräistä ja hämärää julistusta, ei mitään satuja, joihin ei voi luottaa. On mahdollista, että apostoli viittaa tässä väärien opettajien keksittyihin tarinoihin (2:3). Pietarin ja muiden apostolien julistus perustui Jeesuksen omiin sanoihin ja apostolien henkilökohtaisiin kokemuksiin hänen seurassaan. Kirkastusvuoren tapahtumat kuvasivat sekä Jeesuksen voimaa että hänen tulemustaan. "Me" tarkoittaa Pietaria, Jaakobia ja Johannesta, jotka olivat Jeesuksen kanssa siellä. He näkivät hänen kirkkautensa omin silmin.
17. Jumala kuulutti julkisesti kolmessa erityisessä tilanteessa, että Poika oli hänen mielensä mukainen. Se tapahtui Jeesusta kastettaessa (Luuk 3:22), kirkastusvuorella (Matt 17:5) ja juuri ennen, kuin hänen piti käydä Golgatalle (Joh 12:28). "Tämä ääni" viittaa häneen, joka puhui. Isä itse sanoi Jeesuksesta "minun Poikani".
18. Tämän vuoren sijaintipaikkaa on mahdotonta määrittää. Kirkastusvuorena on perinteisesti pidetty Taaboria, mutta se ei ole varmaa, koska Jeesus oli ollut maan pohjoisosissa ja oli palaamassa Kapernaumiin. Hän ei ollut vielä tullut niin etelään kuin Taaborin sijainti olisi edellyttänyt. Pietari sanoo vuorta "pyhäksi" kirkastustapahtuman johdosta. Mistään ei voida päätellä, että vuorta olisi kutsuttu pyhäksi jostakin muusta syystä kuin siksi, että se oli kirkastumisen tapahtumapaikka. Tässä ei kerrota koko tapahtumaa, eikä Pietari lainaa evankelistojen kertomuksia. Hänhän oli ollut heidän tietolähteenään tässä asiassa, eikä päinvastoin. Kertomukset ovat täysin yhtäpitäviä.
19. Kaikkialla Vt:ssa on ennustuksia Jeesuksesta. etenkin hänen voimastaan ja tulemisestaan kirkkaudessa. Kun apostolit saivat omin silmin nähdä hänen suuruutensa ja kirkkautensa tuossa tilanteessa, tämä kokemus sai heidät luottamaan entistäkin enemmän profeettojen sanaan. Heidän näkemänsä vahvisti täysin sen. että profeettojen ennustukset Jeesuksesta ovat totta. Jae voidaan tulkita niinkin, että profeetallinen sana on vieläkin vahvempi tae kuin se, mitä Pietari ystävineen sai omin silmin nähdä vuorella.
20. Kun profeetat tulkitsivat historiallisia tilanteita tai puhuivat siitä, millaiseksi historia vastaisuudessa muodostuisi, he eivät puhuneet omia käsityksiään, vaan julistivat jumalallista ilmoitusta. Väärän profeetan tuntomerkki Vt:ssa oli juuri se, että hän puhui omassa voimassaan. »omin neuvoin». Hän ei puhunut sitä. mitä Jumala tahtoi ihmisille välittää (Jer 23:16; Hes 13:3). Profeetat olivat täynnä Jumalan Henkeä puhuessaan (j. 21), ja myös heidän sanojensa selittäjien tulee olla Hengen täyttämiä.
21. Inhimillisellä tahdolla ei ole mitään tekemistä jumalallisen ilmoituksen kanssa. Ainoastaan väärät profeetat puhuvat sellaista, mikä on vain heidän oman mielikuvituksensa tuotetta. He profetoivat sellaista, minkä he toivovat tapahtuvan heidän mielensä mukaisesti. Pyhät kirjoitukset ovat Jumalan innoittamia (2 Tim 3:16):, ne eivät ole inhimillisten vaikuttimien ja toiveiden aikaansaamia. Ihmiset puhuivat. koska Henki vaati heitä puhumaan. Jeesuksesta voitiin sanoa, ettei kukaan ollut koskaan puhunut niin kuin hän (Joh 7:46), ja samaa voidaan sanoa Raamatusta.