06 Pietarin kirje
Pietari on kirjoittanut kaksi kirjettä, joista nyt saamme lähteä tutkimaan toiseksi kirjeeksi nimettyä kirjettä. Käytämme Raamatun lisäksi Novumin selityksiä.
Toinen Pietarin kirje
Luku 1
1. Simon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat meidän Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa saaneet yhtä kallisarvoisen uskon kuin mekin.
2. Lisääntyköön teille armo ja rauha Jumalan ja Jeesuksen, meidän Herramme, tuntemisessa.
3. Kutsuminen ja valinta
Hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille hänen tuntemisensa kautta kaiken, mitä tarvitaan elämään ja jumalanpelkoon. Hän on kutsunut meidät omalla kirkkaudellaan ja voimallaan
4. ja niiden kautta lahjoittanut meille kallisarvoiset ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden avulla tulisitte osallisiksi jumalallisesta luonnosta ja pääsisitte pakoon turmelusta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee.
5. Pyrkikää juuri siitä syystä innokkaasti osoittamaan uskossanne hyveitä, hyveissä ymmärrystä,
6. ymmärryksessä itsehillintää, itsehillinnässä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalanpelkoa,
7. jumalanpelossa veljesrakkautta ja veljesrakkaudessa rakkautta (Kreikan sana
8. Jos teillä on nämä ja ne yhä enentyvät, ne eivät anna teidän olla toimettomia eivätkä hedelmättömiä Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.
9. Mutta se, jolla ei näitä ole, on sokea ja likinäköinen. Hän on unohtanut puhdistuneensa entisistä synneistään.
10. Pyrkikää sen tähden, veljet, yhä innokkaammin tekemään kutsumisenne ja valintanne lujaksi. Jos näin teette, ette koskaan lankea (Kirj.: ”kompastu”.),
11. ja niin teille runsaskätisesti tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.
(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: 2. Piet. 1:1-11)
1. Pietarin toinen kirje
Tervehdys
Ensimmäisessä kirjeessään Pietari esittelee itsensä vain sanoilla »Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli». Tässä hän mainitsee lisäksi toisen nimensä "Simeon", ja sanoo olevansa "palvelija" (orja). Jokainen sana on hänen lukijoilleen tärkeä. Simeon (Simon) on aito seemiläinen nimi. Pietari haluaa korostaa juutalaista syntyperäänsä. Kun hän Paavalin tavoin toistamiseen sanoo itseään Jeesuksen Kristuksen palvelijaksi, hän ei tällä tarkoita virkaansa - sitähän kuvaa sana "apostoli". Palvelijan asema saattaa hänet lukijoiden kanssa samalle tasolle; hän on yhdessä heidän kanssaan Mestarin alaisuudessa. Sana "mekin" tarkoittaa todennäköisesti kaikkia juutalaiskristittyjä, ei vain apostoleja. Luultavasti Pietari kirjoittaa tässä pakanakristityille, joille Paavalikin on aiemmin kirjoittanut.
2. Apostoli toivoo, että heidän jo saamansa siunaukset lisääntyisivät moninkertaisiksi. Hän sanoo myös, miten tämä tulee tapahtumaan. Armo ja rauha kasvavat sitä mukaa, kun opimme tuntemaan enemmän Jumalaa. Kristityn kokemuselämä ei koskaan ole paikallaan polkemista. Jumalan "tunteminen" on aina kokemista, ei vain teoriaa. Kristinusko merkitsee runsasta ja kasvavaa Jumalan tuntemista, mikä on mahdollista sen suhteen perusteella, joka kristityllä on Kristukseen.
Kristityn kutsuminen ja valitseminen
3. Herra on huolehtinut kaikesta, mitä tarvitsemme pelastumiseksemme ja voidaksemme elää pyhää elämää, sitä elämää, jonka lähde hän itse on. Kaiken tämän saamme hänen "jumalallisesta voimastaan. "Elämä ja jumalisuus" kuvaavat hengellistä elämää ja syvää kunnioitusta Jumalaa kohtaan. Sanat ilmentävät sisäistä ja ulkonaista pyhitystä. Jumala on antanut meille lahjojaan, jotta eläisimme tällä tavalla. Pietari oli nähnyt Kristuksen jumaluuden voiman läheltä, hänen luonnonvoimat ja pahat henget hallitsevan valtansa. Hän oli nähnyt hänet ylösnousseena ja ottanut hänen voimansa vastaan helluntaipäivänä. Hän tiesi, että Kristus "on" Jumalan voima (1 Kor 1:24). "Voima (dynamis)" kuvaa tasaisesti virtaavaa dynaamista energiaa.
4. Kristus tuli meidän kaltaiseksemme, jotta me tulisimme hänen kaltaisikseen. Ihminen voi päästä "jumalallisesta luonnosta osalliseksi" ainoastaan Kristuksessa. Lupaukset ovat niin suuria, koska ne tähtäävät tähän kaikkein korkeimpaan päämäärään. Jumalallisessa luonnossa on moraalista ja hengellistä voimaa. Sen, joka elää jumalisesti tässä maailmassa, tulee ottaa nämä lupaukset vastaan avoimin mielin, tehdä niistä totta omassa elämässään. Tämä tapahtuu siten, että uskomme Jumalan lupauksiin ja luotamme häneen.
5. Edellisessä jakeessa mainitun perusteella lukijoiden tulee tavoitella nyt lueteltavia asioita. Se asema, joka uskovalla on Kristuksessa, on kaikkea muuta kuin passiivinen, toimeton. Se johtaa hänet käytännön kristityn elämään. Pyrkikää juuri sentähden ... "osoittamaan (epikhorêgeè)", 'tarjota nähtäväksi, esittää'. "Avu (aretê)", ylen suuri hyve, rohkeus, moraalinen hyvyys. Jumalasta puhuttaessa se tarkoittaa mm. hänen voimaansa (j. 3). Ks. myös 1 Piet 2:9. "Ymmärtäväisyys (gnèsis)", Jumalan ja jumalallisten asioiden tunteminen, minkä ansiosta uskova kykenee toimimaan oikein.
6. "Itsensä hillitseminen" ei tarkoita pelkästään tietyistä asioista luopumista. Se merkitsee myös viisasta käytöstä sillä tavalla, ettei liioittele eikä lähde missään asiassa harhateille. Itsensä hillitsevä on aina tasapainoinen. Hän ei menetä malttiaan. Mikään ei saa häntä pois tolaltaan. "Kärsivällisyys" tarkoittaa odottamista, mutta enemmänkin, myös koetusten ja vaikeuksien kestämistä. "Jumalisuus" tarkoittaa, että uskova tekee sitä, mikä on Jumalalle mieleen, elää elämänsä maan päällä Kristus esikuvanaan.
7. "Veljellisellä rakkaudella" tarkoitetaan huolenpitoa niistä ihmisistä, jotka ovat saaneet saman kalliin uskon kuin mekin ja ovat meidän sisariamme ja veljiämme Kristuksessa. Tämän rakkauden tulee lisäksi ulottua ulkopuolisiinkin. Koko tämän luettelon huipentumana mainitaan veljesrakkauden lisäksi rakkaus kaikkiin ihmisiin. Siinä ei ole enää mitään rajoja.
8. Jakeissa 5-7 mainitut asiat eivät toteudu yhdessä päivässä, vaan ne kasvavat ja lisääntyvät mainitulla tavalla. Kyseisiin hyveisiin pyrkiminen (j. 5) edistää kasvua, ja mitä suurempi kasvu, sitä selvemmin näkyy, ettei uskova ole hedelmätön. Usko ilman tekoja on hedelmätöntä uskoa (Jaak 2:20). "Teillä on nämä" osoittaa, ettei hyveiden ilmeneminen vain tilapäisesti riitä, vaan niiden tulee olla uskovilla jatkuvasti, pysyvästi. Päämääränä on Kristuksen täydellinen tunteminen. Hyveiden viljeleminen ei jätä sijaa tyhjille unelmille. Hedelmä kasvaa itsestään samalla kun uskova kehittyy Jeesuksen täydellistä tuntemista kohti.
9. Hengellisesti "sokealta" puuttuu se ohjaava valo, jonka Jeesuksen Kristuksen tunteminen antaa. Ilman Kristusta vaeltaminen merkitsee sen tähden samaa kuin pimeässä kulkeminen. Silloin ei näe tietä. Ihminen voi myös helposti sulkea silmänsä sellaiselta, mitä ei tahdo nähdä.
10. Koska he näkevät näiden hyveiden siunatut tulokset ja hedelmättömyyden suuret haitat (jj. 8-9), heidän tulee totella tätä kehotusta. Sanalla "veljet" apostoli haluaa korostaa lämpimiä tunteitaan heitä kohtaan. Missään muussa kohdassa hän ei puhuttele heitä näin. Jumala saa nämä hyveet kristityssä aikaan, mutta se ei tapahdu niin, että ihminen itse olisi samalla toimeton. Jumalan omien tulee olla alttiita hänen käyttöönsä ja edistää omalta osaltaan hänen työtään. Pietari on varma asiasta, jota hän lukijoille teroittaa. "Kutsuminen" on todiste Jumalan valinnasta. Sanoessaan, ettei näin tekevä "koskaan lankea", hän ei tarkoita sitä, että lankeamisen ja synnin mahdollisuuskin olisi poissa.
11. Armon palkka Jeesuksen Kristuksen iankaikkisessa valtakunnassa on oikeassa suhteessa täällä tehtyyn armon työhön. Jos tässä mainitut avut ovat meissä, se ei merkitse ainoastaan pääsyä juuri ja juuri Jumalan valtakuntaan, pelastumista ikään kuin tulen läpi (1 Kor 3:15). Se on oleva voittoisa perille pääsy. Uskovan elämä on alkuisin taivaasta, se pyrkii kohti taivasta ja se vie taivaaseen.